Kipsikoiven vahvistamiseksi ajattelin aamulla keittää ihan oikeaa Markus sedän kaurapuuroa. Ajatukseksi se jäikin. Kaksi pientä vihreää matoa oli kaurahiutalelaatikon paperissa ja ihmeellistä seittiä hiutaleissa.
Äkkiä loota kiinni ja muovikassiin ja kassinsuukin tiukkaan solmuun ja niin pian kuin konkkaamaan pääsi niin pussi partsille.
Siitä se sitten alkoi, niitähän oli joka hemmetin (anteeksi) jauho ja ryynipussissa, ei nyt matoja vaan jotain seittiä ja mustia pilkkuja, joten kaapit tyhjeni tyystin.
Naapuri piti pyytää hätiin, kun en saanut yläkaappeja tyhjennettyä ja pestyä. Hän sitten kantoi saaliin roskikseenkin.
Siihen jäi puuron keitot ja haaveilemani tiikerikakun leipominen kun eilen avattuun jauhopussiinkin olivat ehtineet pesimään.
Olin jo aikaisemmin ihmetellyt sellaisia pieniä ruskeita lentäviä otuksia, mutta en sen kummemmin asiaan kiinnittänyt huomiota. Nyt kyllä opin taas jotakin.
Onkohaa tämäkin siitä aikuisoppimista? :)Päättämätön Hih
Niin ja ei se kipsikoiven terve koipi oikein tykännyt hommasta.