Mitäköhän tekis?  Ajatuksia niin ettei miettimään ehdi. Näköjään se aina tulee lopussa kiire, oli aikaa sitten kuinka paljon tahansa.
Kipsisiä päiviä ei juuri enää ole. Huomenna olisi lupa ottaa pois, mutta maanantaina se kuvaus ja lääkäri, joten taidan pitää siihen asti.
Nopeasti on aika mennyt. Joka päivä tällä viikolla olen työmaalla kuluttanut omaa ja toisten aikaa, kun olen kyydin saanut ja samalla tullut sitä varmuutta ulkona liikkumiseen kun muutaman askeleen kävelee.

Kuntoa pitää oitis yrittää saada takaisin. Yllättävän nopeasti se rapisee, mutta ei pannahinen yhtä helposti tule takaisin. No, asia kerrallaan.


Noista nyt pitäisi "valita", paitsi että toi punanen kirja on melkein niinkuin pakollinen luettava viikonlopun aikana.