Silloin torstaiaamuna kun kaaduin, sain heti työkaverilta kyydin terveyskeskukseen ja hänen avullaan klinkkasin ovelle, johon sitten jo henkilökunta juoksutti pyörätuolia.
Sen jälkeen toiminnasta ei olekkaan mitään hyvää sanottavaa.
Luukulla tiedusteltiin ensiksi onko minulla aikaa. Ei, kun ensiapuun ollaan tulossa.
"Odottakaa hetki, teillä ei ole voimassaolevaa terveyskeskusmaksua. Maksatteko vuoden vai kertamaksun."
Aikaa kuluin tähän melkoisesti, lopulta minulle annettiin AIKA omalle lääkärille 9.15 siihen oli puolituntia ja kärrättiin oman lääkärin oven taakse odottamaan. Sitä odotusta sitten kesti klo 11:ta jolloin hän otti vastaa ja lähetti röntgeniin ja taas istuin käytävällä tuolissa odottaen, että joku hakee sinne.
Pikakuvaus ja eikun käytävälle odottamaan taas, että lääkäri katsoo kuvat. Aika kului eikä mitään kuulunut, siinä istuin yksin käytävällä.
Vähää ennen kahta, sitten hoitaja tuli kertomaan, ettei lääkäriä ole tavoitettu, mutta pian varmaan tapahtuu jotain. Niin tapahtuikin, tuli tieto, että koska he eivät oikein tiedä mitä jalalle pitäisi tehdä niin minut lähetetään keskussairaalaan. 
Suunnilleen 14.30 olin sitten Päksissä ja heti sänkyyn pitkälleen ja odotus jatkui, mutta nyt sentään sain jalan viimeinkin ylös.
Keskussairaala oli tupaten täysi, mutta todella hyvin minusta pidettiin huolta eikä mitään huonoa sanottavaa ole enää siitä ajasta.

Nyt olen opetellut tätä kotona touhuamista tai paremminkin touhuamisen suunnittelua, koska oikein mitään ei voi ei pysty ja ei saakkaan tehdä.
Töistä toivat lankaa ja leimailutarvikkeet, jotta ajankulua löytyy. Ilmoittauduin myös uudelle verkkokursillekin tuonne Jyväskylän avoimeen. Kokonaisuus alkaa olla jo puolivälissä joten taitaa sittenkin tulla valmista elokuun loppuun. Pari kurssia vielä tämän jalkeen ja lopputyö niin pitäisi olla aika lähellä.

Mielettömästi kiitoksia kaille tsemppaajille olette ihania. On todella mukavaa taas kerran huomata tämä yhteisöllisyys täällä blogistaniassa. Kiitos.