Kerrostaloissahan ihmiset ei niin kovin hyvin tunne naapureitaan, ainakaan minä en montaakaan. Ja mihin tämä aasinsilta sitten johtaa?
Soitan naapurin ovikelloa:" Hei, anteeksi nutta minkä kokoinen jalka teidän isännällä on?  Hölmistynyt ilme kertoo paljon, "jaa että minkä kokoinen jalka, liekö tuo 43"
"Hieno juttu, ei teillä sattuisi olemaan jotain sandaaleja tai muita hänen kenkiään, Ihan vaan lainaksi haluaisin."
Ilme on tosiaan sen näköinen, että taitaisi olla parasta häipyä ja alkaa uutta asuntoa etsimään.
Yritetään kuitenkin vielä, " niinkun tein sellaiset tossut jotka huovutetaan pesukoneessa ja nyt tarvitsisin 43 numeron jalkineen lestiksi jotta saan ne venymään oiken kokoisiksi"
Silmät ovat entistä pyöreämmät, ei taida rouva ollu kuullut moisesta kädentaidosta ennen.
Tulee siihen isäntäkin ihmettelemään ja lopputulos on kohtelias " ei meillä ole sellaisia" ja ovi kiinni.
Soittaiskohan tuota seuraavaa ovikelloa, vai meniskö kirpparille???
;)