Kesken ohjaustunnin tuli puhelu pojalta. Tuusulan Jokelan koulukeskuksen ammuskelusta. Siinä lähellä asuttiin aikoinaan ja koulun edessä olevalla lammella syötettiin pienten kanssa sorsia ja uitiin. Ihastuttava idyllinen paikka ja lasten leikkipuistokin on siinä rannalla.
Ei se katsele maisemia ja idyllisyyttä kun mieli mustenee.
Pojan omat lapset eivät ole siinä koulussa, mutta monet partiokaverit kyllä. Epätietoisuus ja hurjat huhupuheet vielä aiheuttivat lisää pelkoa ja hämminkiä.
Tuli mieleen jälleen kerran, on se onni, että niin monella lapsella on se parjattu kännykkä olemassa. Nytkin hädissään saivat tekstiviestejä kotiin laitettua kun ei puhua uskaltannu.
Meni siinä hieman meikäläisenkin ohjaukset sekaisin.