Tänään mietiskelin sitä, että miksi pitää hajottaa itseään joka puolelle. Miksi ei voi rauhassa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Aina oikeastaan olen ollut samanlainen. Työ nyt oli sitä, että siinä oli pakkokin tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, mutta nytkin.
Kesken olevia hommia joka puolella. Työ, sitten opiston opetushommat ja siihen liittyvät jutut vielä kesken ja pahasti, salomoninsolmu- huiveja kaksikin kappaletta vaiheessa, korttitarpeet yhdellä pöydällä odottamassa inspistä, uusia ideoita vaan pitäisi päästä kokeilemaan. Entiset seisoo.
Koneella on valokuvaprojekti ajatuksen asteella, pitäisi tehdä tietokanta ja samoin kaikista pikkuohjelmista ja polttaa levylle. Ei inspistä.
Eikä ne tähän lopu, mutta en kehtaa enää luetella.
No, sitten tänään. Pitihän  sitä taas keksiä uusi homma.

790359.jpg
Yhden tuollaisen atsalean teen malliksi ja syksyn mittaan porukka sitten kokoaa omiaan.

Niin ja se villapaita tosiaan, sekin on yhä tekeillä, joka ilta sitä muutaman kerroksen neulon. Kait se joskus valmistuu.
Haluis /olis'kiva tehdä lista kasvaa vaan jatkuvasti……..