...mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoisi.
Tässä olisi uuden urakan alku.

737265.jpg

Tosiaankin olen tähän ikään asti päässyt ilman yhtäkään aikuisen villapaidan tekemistä. On tainnut niitä pienempiä olla jatkuvasti tarpeessa ja sukat ja lapaset vähissä.
Enemmänkin olen virkannut kuin neulonut. Virkkuu on ollut olevinaan helpompi heittää kädestään, kun on tarvinnut singahtaa jonnekin. Ompeluakin on tullut enemmän tehtyä, olihan noita vaatetettavia ajoittain runsaastikin.
Silloin aina ajattelin, että jospa joskus olisi aika jolloin voisi tehdä jotain sellaista jota ei ole "pakko" tehdä, eli ihan huvikseen vaan, vaikka kirjoa ja tehdä ristipistoja.
No, olihan sitäkin aikaa ja paljon niitäkin tein. Osa on keskeneräisenä vieläkin. Pahin lienee kanavatyö jonka sain jouluksi 1991 ja kerroin, että kyllä se siksi valmistuu kun Iitu ripille pääseen. Iitu pääsi ripille tänä kesänä ja tuolla kaapissa yhä on yksi keskeneräinen kanavatyö.
Nyt sitten tekee mieli tehdä sitä ja tätä ja vielä jotakin muutakin. Maailmaan on tullut ihania lankoja  ja vieläkin ihanampia malleja. On tullut bogit jotka vilisee osaavia ihania ihmisiä joiden innostamana taas saa uusia ideoita.
Oinaan tavoin pusken päätäni seinään tai kallioon ja periksi ei anneta vaikka joskus työt lentäisikin nurkkaan.
Kyllä minä tämänkin teen. Tausta on turvattu, olen kertonut paidan saajalle tekeväni sitä ja nyt teille, enää ei ylpeus anna periksi perääntyä. ;)