Aurinko paistaa ja linnut laulaa, nyt lähdetään kyllä pitkälle lenkille. Suunta oli Rasselle oitis selvä ja määrätietoisesti suurempia nuuhkimatta mentiin, niin että sai vähän toppuutella. Ilme oli sen näköinen et menishää tässä, mut kun pitää tota mummeliakin perässään raahata. Koetas äiskä nyt tulla sielt.
Perillä!!
Ensin tarkasteltiin paikkoja hihnassa, ettei ollut linnupesiä ja sitten alkoikin joukseminen sinne tänne.
Kallionreunaa alas niin ettei pysähtynytkään vaan meni koko koiruus, että molskahti, vähän nolona sieltä sitten kömpi litimärkänä ylös...ja eikun lisää vauhtia.
Koetin hiljakseen sytytellä nuotiota, mutta kun joku vei aina ne kalikat ja sain keräillä pitkin kalliota.
Rasse vähän katseli, että.......
No, kun ei kerran niitä, niin otetaas sitten noita pitkiä ohuita keppejä, kun ovat tossa pystyssä. Jaa, eiks nääkään ollu mua varten, mut näissä maistuu makkara, joten mulla on nyt nälkä.
Tuli räiskyy nuotiossa
Istun ja naatiskelen maisemista, vaikkei se aurinko enää paistakkaa.Tämä uusi kota on oikein hieno.
Entisen laavunhan joku porukka oli polttanut.
Rasse mennä viuhtoo kalliota ristiin rastiin, kyllästyin kameralla seuraamasta kun aina myöhästyin.
Jotain mielenkiintoista. Lisää porukkaa tulille.
Taitaa olla totta se mainos joskus aikoinaan, kun laitettiin Wilhelmiä grilliin niin kansaa tuli joka suunnalta ;)
Meillä paistuu ensimmäinen sinihomejuusto-valkosipuli Wilhelmi. Ja mikä tuoksu........
Siinä sitten turistiin ja syötiin ja nautittiin kunnes taivaalta tipahteli muutama vesipisara ja valmistauduttiin haikein mielin kotiin lähtöön.
Ja mikäs oli kävellessä, kun tien vieret oli sinisenään
Kyllä oli mukavaa. Niin, ei me kastuttu ollenkaan, sade jäi siihen muutamaan tippaan. Kotiin kun tultiin niin näkyi kuinka täällä oli satanut oikein kunnolla.