Muistaako joku, aikoinaan kun työpaikallani asukastuvalla laitoin alulle mielialaneuleen?
Hillitön kasa jämälankoja, muutamat puikot ja ohje neuloa aina oikeaa, sillä värillä mikä milloinkin miellyttää ja juuri sen verran kuin haluaa.

Tarkoitus oli, että nekin joille oman käsityön aloittaminen on liian suuri asia, voisivat neuloa edes hieman.
Niin kovin usein kun kuuli sanottavan, "kyllä minäkin ennen..."

Tänään sitten tuo teos ripustettiin seinälle huomisen ystävänpäivän kunniaksi.

Saanko esitellä  ELÄMÄ ON...

392135.jpg

Työn viereen tulee kehystettynä selitys miten se on toteutettu ja erään tekijän riimittelemä runo:

"Kuin kirjavalanka on elomme tää
se ilosta suruun niin helposti vie.
mielialat vaihtuu
ja vuotemme kuluu
langat toisiinsa kietoutuu.
Värit tummasta kirkkaampaan sulautuu.
Pakko huomata on, että ilman raitoja harmaita,
ei päivät ilonkaan näin kirkkaita ois. "

Tekijöiden keski-iäksi laskin n. 72v.