Huomenna, pitää mennä taas jo töihin. 
Nimenomaan pitää, sillä ei ole ollenkaan sellainen "jippiii työt alkaa..." fiilis. Ihan hyvin voisin kaikessa rauhassa hommailla kotona omiani, suunnitelmia on taas reilusti enemmän kuin mitä ehtii tekemään.

No, ohimenevää tää on, tiedän että huomenna on taas ihan mukavaa keitellä kaffetta ja suunnitella kevään kerhojen toimintaa.
Askarteluryhmälle on hiukan hakusessa kevään ideat. Materiaalit, ei sais maksaa, ainakaan paljoa.
Mallit pitäisi olla helppoja, mutta sen verran haastavia, että mielenkiinto säilyy.
Paperinarua on talossa melkoisesti, siitä voisi jotain kehittää. Olen miettinyt niitä "Köyhän miehen ryijyjä", mutta siihenkin pitäisi pohjakangas ostaa...
Toinen juttunsa on se hillitön lankamäärä minkä saimme, kun joku oli heittänyt pois kaksi suurta muovikassillista uusia matto-tai ryijylankoja sellaisina 50cm pätkinä. Värisävyt punaisia.
Mitä ihmettä minä niistä keksin.
Lanka on sen verran paksua ja karkeaa, ettei oikein virkkaaminen innosta. Isoäidinneliöitä ensin ajattelin, ennenkuin olin lankoja edes nähnyt.

Rasse varmaan pistää taas sängyn uudelleen petaukseen, kun jää yksin. Raukalla kun on ollut pari päivää niin kovaa, niin kovaa.... Jossain on tyttökoira jolla on juoksu ja sehän ei anna rauhaa, aina pitäisi päästä ulos, jospa se vaikka nyt olisi siellä, jos se on just äsken mennyt.....Ei maistu ruoka. Maha on kuralla ja oksettaa. Ei ole helppoa olla koira. Tällaista se on aina joskus, menee ohi aikanaan ja elämä palaa uomiinsa.

324008.jpg