Voi vihvilä, nyt saa kyllä riittää jne.
Ei vainkaan tykkään minä(kin) lumesta, varsinkin kun sitä tulee kerralla ja paljon, eikä aamulla ole tietenkään kukaan aurannut vaan saa nauttia kauniista koskemattomasta puhtaan valkeasta upottavasta lumiverhosta. Narun toisessa päässä elämänsä riemusta nauttiva liki 40 kiloinen karvainen olento joka ei tiedä kuinka päin olisi vai olisiko ollenkaan.
Ei sitä riemua voi hymyilemättä katsella, tarttuu se riemu väkisinkin.

Töihin mennessä vastaan tuli naapurin pikkuinen mäyräkoira, jolla oli "vieterit" tassuissa kun hyppelehti lumen seassa kadoten aina välillä näkyvistä. Ja riemu oli valtava.
Iltapäivällä sitten läksin kaupoille (langan hakuun), kun oli aurattu ja oli melkein poutaa eikä nyt niin pahasti tuullutkaan. Lopputulosta ei liene vaikea arvata.
Mutta kotiin pääsin ja hengissä olen, vaikkei sitä bussia tullutkaan silloin kun olin pysäkillä vaan vasta sitten kun olin kävellyt kymmenen metriä eteenpäin. Niin, ettei sitä lintsata kauppareisuilla, ostetaan vaan sen verran mitä ite jaksaa kantaa.
Mutta ikkuna oli kaunis. Eilen illalla otettu.

243930.jpg

Iltalenkillä olin sitten rikollinen ja menin metsään koiran kanssa kahlasin sata metriä hangessa ja laskin pedon irti. Ja kyllä se juoksikin ja nautti.(ei kukaan nähny)
Lunta oli niin paljon, ettei pitkävartiset Nokialaiset riittäneet vaan saappaisiin meni lunta.