Hyvin alkoi tämä "työelämään sopeutuminen".
Aamulenkillä silmät ristissä kompuroin puun juureen, siihen samaan mihin ties kuinka monta kertaa kesän aikana olen varpaani iskenyt ja sadatellut. Nyt sitten oikein komea ilmalento, komeasti vatsalleen.
Täräyttihän se hiukkasen, ja leuassakin on kipeä kohta. kannattaisi ilmeisesti hieman nostella koipiaan, varsinkin kun tuo paikka ei tullut yllätyksenä.  No, ehkä minä henkiin jään :)

Itse "työpäivä" meni mukavasti. Askartelukaappien järjestelyllä ja inventoinnilla, kaffeen keitossa ja keskusteluissa. Ihan mukavaa se taas oli, vaikka eilen vielä oli vaikeuksia orientoitua siihen että sinne mennäänkin taas joka arkipäivä.

Rasse osoitti mieltään, hiukan ja oli "pedannut" sängyn uudestaan, makailee tuossa ja tuijottaa minua sen näköisenä, että " on se ihan väärin, häntä on nyt kohdeltu kaltoin".
"Niin ja lenkille sitten, kyllä pitää päästä. Turha on valittaa, et oisit väsynyt. Yhtään ei lenkin pituudesta sitten pinnata, hyvää se vaan tekee liikkua, nih"