Kuukausi on mennyt sellaisessa “pitäis, pitää,” fiiliksissä.
Eikä oikeastaan mitään näkyvää ole missään.
Sitä vaan hakkaa päätään seinään, eikä löydä sitä ovea mistä menisi.
Tämä on yhdistysjuttujen summa ja haluan ne pois harteiltani, kunhan se ovi löytyy.
Ei näitä kukaan minulle ole työntänyt, itse ne vaatimukset olen itselleni laittanut. Tyhmänä kun pitää joka paikkaan nenänsä tunkea jaolla muka niin tärkeää. :)

Oikeastaan torstai-iltana, lähiopetustunnilla tajuntaan iski selkeästi se, etten pysty ohjattavilleni antamaan sitä mitä pitäisi, koska ajatukset on liian monessa asiassa kiinni.
Siinä sitten huonosti nukutun yön jälkeen meni perjantai jotenkin “ohi”. Pakolliset kuviot Rassen kanssa, mutta siinä se olikin.
Tänä aamuna sitten alkoi taas “pitäis….” joten nyt stop!!
Minunhan ei tasan tarkkaan Pitäis yhtään mitään, joten iloinen siivous, mitä nyt imuri sai hiukan kyytiä, kun on niin pahuksen raskas perässä raahattava. Pitäis… ostaa uus.

Sitten lähdettiin sterssinhäivytys lenkille. Koira hihnaan, kamera kaulaan ja menoks.
Upea syysilma. Ensin ei jalat oikein olleet samaa mieltä menemisestä, mutta kilometrin jälkeen jo tossu nousi keveästi.
Oli yhtä aikaa kuuma ja kylmä. Tuuli tunki luihin ja ytimiin, mutta hiki valui selästä. Siltikin nautin. 10km. lenkki teki hyvää. Sinne jäi turhat pohtimiset ja taas on uutta intoa päällä.

Samat vanhat maisemat, mutta muutama välähdys näytille kuitenkin:
979531.jpg

979529.jpg

979528.jpg