Eikös se yksikätinen ollutkin joku peli jota aikoinaan Linnanmäellä ainakin pelattiin?
Aamulla kun taiteilin vaatteita ylleni tuli moinen mieleen. Kengät piti suosiolla vaihtaa saappaisiin, miten niitä nauhoja olisi sitonut.
Ihminen on tarvittaessa aika kekseliäs...huomasin.
Olin tottelevainen ja menin ihan suosiolla lääkäriin, no kyllä minä hänellekin sanoin, että tuskin se nyt on muutakuin tärähtänyt. Kumma lääkäri kun ei ollut samaa mieltä, vaan passitti röntgeniin. Sieltä sitten takasin vastaanotolle ja kuulemaan, se mitä en halunnu kuulla.
"Ranteessa on murtuma, mutta se on hyvin paikallaan ja saattaa parantua ihan kuntoon. Kipsataan ja kuusi viikkoa siinä menee."
Siis hyvää tuossa oli tietenkin se, että ranne oli paikoillaan ja voin olettaa sen paranevan ennalleen, ainakin melkein, mutta että.........
Kuusi viikkoa ilman virkkuukoukkua ja just kun mun piti aloittaa se villapaitakin. Ei yhtään kivaa.
Onneksi olen oikeakätinen ja vasen on paketissa. Voin ainakin koneella tehdä hommia. Albumi saanee jatkoa.
Kiitos teille kaikille myötätunnostanne, olette ihania.