Sunnuntairetki suuntautui jälleen Lintutalolle. Ilma pilvinen mutta hiostavan kuuma, eikä oikein linnutkaan olleet vauhdissa. Surullinen tietokin siellä meidät tavoitti. Rosa, äänekäs, vilkas ara oli poistunut vehreämpään vapauteen 6.7. Jotenkin tuntui talvitarha tavallistaan vaisummalle. Ei kuulunut muidenkaan huutoja.
Lintutarhan asukkia on täällä ollut jo esillä joten ei sieltä nyt kuvia.
Aivan tuossa Kirkkolammen(Ankkalammen) vieressä on Paimenkallio, jossa aikoinaan paimenet seurasivat karjan käyskentelyä laitumella, niillä alueilla joissa nyt on Lintutarhat.

 Kiivettiin ylös katsomaan. Kauniit vanhat portaat johtivat ylös, kolmessa osassa

Villiviini kasvaa kallionreunaa ylös ja siitä korkealle puihin ja pitkin maatakin. On varmaan taas syksyllä upean näköistä ruskan aikaan.

Vaatimaton kasvupaikka, mutta kaunis kukka.

Oikeastaan syy miksi tuonne kiipesimme oli haave saada Kirkkolampi kuvaan, mutta suuret lehmukset suojasivat sitä tehokkaasti