Lähdettiin teholenkille, harjunrinnettä ylös ja toista alas. Ei ollakkaan koko kesänä siellä seikkailtu, kun hieman jäi arveluttamaan se viimekesäinen käärmenpurema.
Kyllä oli karvakorvalla meno päällä, kun pääsi noille tutuille rinteille ja poluille. Muutaman kerran vilkuili taakseen, että tuleekos se muori sieltä vai ei kun alkaa tuo hihna ikävästi kiristymään.
Pitihän sitä sitten poiketa lammellakin riehumassa. Uimaan teki mieli, siis Rassella, mutta eipä uskaltanut vaikka monesta kohtaa koetti. Vettä oli paljon ja nuo rannat vaikeat nousta ylös tuollaisessa suolammessa.
Kaunista siellä oli kuitenkin.
Mustikoitakin näkyi hieman olevan ja vielä ihan hyviä. Kertoivat, että sateet ovat pehmittäneet marjat jo ihan pilalle. Nuo oli hyviä, joten jos vaan ilmat sallii niin koetan huomenna käydä poimimassa (ilman koiraa).
Nyt on veto pois kummaltakin, mutta kyllä teki hyvää.
