Melkein se on jo ohikin, viimeistä tuntia viedään. Kun isänpäivä keksittiin oma isäni oli joiäkäs, eikä enää innostunut koko päivästä, kiusaantui vaan. Ei hän koskaan muutenkaan tehnyt itsestään numeroa.

Sellainen hiljainen mies. Näpräili käsillään kaikenlaista ja oli melkoinen hamsteri. Kylällä kulkikin sanonta "jos ei kaupasta saa niin Laurilla on varmasti".
Moottoripyörä oli liikkumavälineenä kesät talvet ja jo vuoden vanhana olin omassa istuimessa pyörän bensatankin päällä.
Myöhemmin kuljin paljon mukana kalareissuilla.
Vesi oli isällekkin tärkeä elementti, aivankuin minullekin. Olin aina isän tyttö.
Isä kuoli 75 vuotiaana 1995, täynnä haaveita ja unelmia.

 Isä pyöränsä kanssa ja pappa pikkukuvana mukana