Vein kakun tänään töihin. Leikkasin normaalisti kahvipöytään. Sitten iski pikkupaholainen ja juttelin:
"En nyt oikein tiedä millainen tästä tuli, kun taikina seisoi kymmenen päivää keittiön pöydällä, ennen paistamista"
Jo ottamiseen ojentunut käsi muutti kummasti suuntaa pullavadin puoleen, mutta kommenttia ei heti kuulunut.
Sitten hyvin varovainen kysymys "oletkos maistanut itse jo?"
"joo, ihan mukiinmenevän makuista se oli, vaikken olis kyllä ikinä uskonut, että siitä taikinasta syötävää kakkua enää tulee"
Paikalle saapui joku jolle juttu oli tuttu ja totesi " Ai, sä olet tehnyt Hermannin kakkua".

Kyllä se kakku siitä alkoi hupenemaan ja hänkin joka jo kätensä pois vei uskalsi ottaa palan, kun puolet kakusta oli mennyt ja kukaan ei juossut edes vessaan.
Hyi Mua.