Kertomus siitä mitä tapahtuu, kun askarteluryhmään tulee iloinen ihminen mukanaan hillitön suuri musta säkki.
Säkki on täynnä riippakoivun oksia ja huone jonkin ajan kuluttua täynnä lenteleviä, nipisteleviä kutittavia pikkuolioita.
Voi, että niitä oli paljon, siis niitä elukoita.

Kieputimme oksat sellaisenaan kransseiksi kuivumaan. Lehdethän niissä vielä oli, mutta jätettiin paikoilleen, koska ulkokransseja pitäisi tulla.
Saapuu sitten joukkoon toinenkin, hän kohahduttaa, ainakin minut, ilmoittamalla "Viime viikonloppuna kaadettiin kaksi tuollaista isoa riippakoivua, oksat poltettiin heti"
Voi ei, vaikka ei vielä olekkaan paras mahdollinen aika, niin mieluusti olisin oksia hakenut (enkä muuten olisi tuonut sisälle ). Vaan aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. :)

Suunniteltiin ja ihmeteltiin, mitä kaikkea voitaisikaan laittaa niihin koristeiksi. tarjolla oli jo erilaisia käpyjä, kuivattuja hedelmiä, tammenterhoja, valkosipulin kynsiä, kokonaisia pähkinöitä, naavaa, pikkuisia kääpiä, kaarnaa, luumunkiviä ja ties mitä.
Kuitenkin ajateltiin, että nuo koivukranssit saavat koristeekseen kuivakukkia ja tähkiä sekä kentis ruusunmarjoja ja ehkä jotain muutakin. Kuvia sitten ensiviikolla.
Tuo tukevampi koristelu jätetään niihin pajusta tehtäviin pohjiin.

Loppuajan porukka sitten kokosi palapeittoa jonka joku joskus oli aloittanut, mutta kiinnostus tai aika oli loppunut kesken ja työ jäänyt vaiheeseen.
Peitto saatiin kasaan, vähän siinä on palat erikokoisia ja luovuuttakin niissä on käytetty, mutta hyvännäköinen siitä vaan tulee, kunhan nyt saadaan reunat virkattua niin kuvaan sen ja laitan tännekin näytille.