On se, syksyä kumminkin, vaikka tuo lämpömittari näyttäisi mitä lukemia tahansa.
Huomaa ja tuntee sen tuolla liikkuessaan. Hiki tulee, mutta tietty viileys on kumminkin.
Käytiin katselemassa pikkulammen rannalla tässä lähellä, lähes tulkoon tyyni vedenpinta, muutamia sorsia uiskenteli kaislikon reunassa.
Koivunlehtiä oli vedenpinnalla.
Kaunista siellä oli, vaikkakin hiukan sellainen haikea olo tuli.

Läheisellä viljelyspalstamaalla kukkivat krassit, kultapiiskut ja monen monet muut kukat ihan täydessä loistossaan. Lanttuja ja punajuuria oli vielä maassa.
Jotkut olivat jo tyhjentäneet palstansa ja maa muokattu mustaksi odottamaan uutta kesää.

Katseltiin laiturilla hetken aikaa,



aivan liikkumatonta veden pintaa.