Eilen iltapäivällä kolmen aikaan soitin eläinlääkärille. Rasse oli tosi huonossa kunnossa, liikkuminen oli hankalaa ja kun piti lähteä ulos niin ei ollut helppoa mennä kolmannesta kerroksesta alas eikä tulla ylös.
Lääkäri lupasi tulla tänään kotiin katsomaan ja mietti olisiko se nyt sateenkaarisillan paikka. Koira kärsi ja sitähän ei haluttu.
Siinä sitten taistelin tunteitteni kanssa, istuin ja nukuin parvekkeella koiran vieressä osan yötä. Aamulla puoli kuudelta oli nenä tönimässä hereille ja pyrkimässä ulos. Jäykkää se liikkuminen oli, mutta mentiin kumminkin.
Puolilta päivin alkoi olla ihmeen tapahtumisen merkkejä ilmassa. Rasse lähti kävelemään sisällä vapaaehtoisesti, kierteli ja tutki paikkoja söi ja oli pirteämmän näköinen.
Kahden aikaan lääkäri soitti, ettei pääsekkään tulemaan ja kyseli tilannetta. Sovittiin että katsellaan yön yli ja soitan aamulla.
Nyt on yhdessä viety roskapusseja ja tutkittu, että sinne ei ole laitettu mitään sopimatonta ja että ne on laitettu oikeaan laatikkoon. Käyty moikkaamassa koirakaveria häntä heiluen. Noustu ja istuttu ja noustu ja istuttu ikäänkuin se olisi hauskaa.
Väsynyt, voimaton ja sairashan Rasse vielä on, mutta olisikohan se  sateenkaarisillalle meno tälläkertaa vielä jäänyt.

Kyllä suomalainenkin käärme on vaarallinen.