Lähdettiin päivällä kävelylle, tarkoituksena katsella näkyykö mustikan raakileita. Heikosti näkyi olevan. Tallusteltiin sitten taas noita harjunrinteitä ylös ja alas. Lopulta mentiinkin sitten taas lammelle, jospa vaikka uimaan uskaltautuisi, siis Rasse, en minä.
Riemuissaan koira siinä juoksenteli rantaa edestakaisin joten otinpa hihnan irti jotta ei vetäisi minuakin lutakkoon.
Vauhti kiihtyi ja innostus lisääntyi niin ettei huomannutkaan, että kuiva maa loppuu, äkkijarrutus, pettävä sammlhetteikkö ja koira kuperkeikkaa mutaveteen. Sieltä ei sitten niin helpolla ylös tultukkaan ja ei osannut lähteä uimaan parenpaan nousupaikkaan. Olin jo löytänyt puunkarahkan jonka ajattelin heittää siihen rantahetteikköön ja mennä sen avulla vetämään Rassen ylös, mutta nousi se sieltä omin voimin.
Ravistelut pienet juoksut ja kieriskelyt rantapenkalla ja .. loiskis, siellä oli taas. Nyt sentään helppo nousta ylös.
Sattuneesta syystä ei tullut kuvia moisesta "urheilusta".  Loppu hyvin kaikki hyvin.