Aurinko paisteli pilvien raosta eikä ollut liian kuuma, joten reppu selkään ja matkaan. Tavoitteena löytää samainen suo jossa aiemminkin vierailtiin.
Hieman se pisti etsimään, mutta mikäs siellä oli talsiessa edestakaisin. Maassa ketunleivät kukkivat valkoisenaan ja pään yläpuolella toinen valkoinen eli tuomi. Tuoksu oli mahtava. Niitä tuomia nimittäin sitten oli kanssa ja isoja.
No, löytyi se suokin lopulta. Rasse tarkkana etsiskeli, että mistä se jänö nyt lähtee. Eipä näkynyt jänöä.

Epäselvä lutakko, mutta suo kumminkin. Lintuja oli paljon, koska tuolla on kyllä hyönteisiäkin. Ainakin hyttysiä tuntui olevan.
Puro ei paljoa ollut muuttunut, en sitten millään muistanut juuri sitä paikkaa mistä viimeksi kuvan otin, mutta aika liki kumminkin.

Vihreyttä hieman enemmän, vai onko? On niinkuin se salaperäisyys olisi jotenkin kadonnut.
Niin ja ensimmäinen mansikankukkakin on sitten bongattu tänään.