Tai jotenkin sinnepäin, miten se satu meni.  Purin sen eilen aloittamani palahuivinalun ja kokeilen nyt toista mallia. Toivottavasti en huomenna kirjoita tätä teksiä uudestaan. Tai eihän sitä tartte kirjoittaa senkun kopioi tän.
Hermo oli mennä niiden palojen kokoamisen kanssa, joten annoin periksi, mutta ihan kokonaan en siitä luovu. Kyllä mä sen teen vielä vaikka väkisin.

Päivällä käytiin etsimässä sitä eilen kadonnutta lapastakin, ja turhaan.. ei löytynny, mutta Rassella oli taas hauskaa. Lunta oli niin paljon ettei koiraa aina edes näkynyt sieltä hangesta. Ihmetellä sai sitä voimaa ja notkeutta mitä tosta eläimestä löytyy. Yritäppä ite juosta lumessa joka yltää nivustaipeisiin asti. Tai hypätä ilmaan ottamaan kiinni puusta putoavaa lunta. Huomenna kyllä otan kameran mukaan, sidon sen vaikka kaulaan etten hukkaa.
Yhdessä siivottiinkin. Imuroinnin ajaksi hän meni parvekkeelle kun ei tuo ääni oikein miellytä, mutta sitten kyllä oli neljä tassua nenä ja häntä aina siinä missä oli kaikkein eniten haittona eikun apuna. Tietenkin. Oikeastaahan Rasse pyyhki pölyjä hännällään kaikilta tasoilta minne ylti :)   Minkäs sille voi jos siinä menee jotain muutakin alas.

Illalla sitten aloitin sen uuden huivin, nyt vielä vaikuttaa lupaavalta. Kuvio näyttää siltä kuin pitäisikin. Vielä en kuvannut, kun ...... juu juu katsotaan ensin tuleeko siitä mitään.
Tällainen siitä pitäisi tulla